Yli 100 vuoden ajan Chilen vaihtelevissa maisemissa on valmistettu viinejä, jotka ovat maalle tärkeitä vientituotteita. Viinitila Bodega on ollut yksi arvostetuimmista maan viinitiloista. Bodegan omisti arvovaltainen Heladon suku, joka tunnettiin parhaiten Amourete nimisestä punaviinistä. Tätä helmeilevän viinin salaisuuden tunsivat vain Heladot.

Viinitila Bodega sijaitsi Chilen keskiosissa lähellä La Serena nimistä kaupunkia, josta ei ole pitkälti Chilen pääkaupunkiin Santiagoon. Tilaa ympäröivät paitsi laajat viiniviljelykset myös ikivanha tammimetsä, jossa kerrotaan asuneen haltijoita. Puut peittävät tilan lähes kokonaan näkyvistä eikä sitä pysty näkemään vähän matkan päässä kulkevalta valtatieltä. Tien tilalle osoitti punakultainen viitta, johon oli maalattuna Heladon suvun vaakuna. Tilalle johtavaa polkua reunustivat vanhat tammet, joiden latvukset yltivät korkeammalle kuin saattoi kuvitella. Kiemurtelevan polun päässä oli takorautainen portti, joka avautui hyvin huolletulle pihamaalle. Pihalla saattoi nähdä lapsia leikkimässä koiriensa kanssa samalla kun aikuiset valvoivat viinin valmistusta lähellä olevassa viinikellarissa.

Tilan rakennukset oli rakennettu tammesta. Itse päärakennus oli varsin vaikuttavan näköinen kartano, jonka takana kasvoi hedelmä puutarha. Päärakennus sijaitsee kahden suuren tammen välissä hieman etäämmällä muista rakennuksista. Portista vasemmalle katsoessaan vierailija voi nähdä kivestä ja puusta rakennetun viinikellarin. Oikealla portista ovat tilan työntekijöiden asumukset, jotka pienestä koostaan huolimatta olivat hyvinkin tunnelmallisia. Vaikka Bodega olikin ensisijaisesti viinitila niin tilalla kasvatettiin myös hevosia. Talli sijaitsivat jonkin matkan päässä päärakennuksesta niin, ettei vierailija niitä äkkiseltään huomaisikaan. Metsän keskellä jonkin matkan päässä tilasta sijaitsee kirkas lampi, jonne ei tilan kiire yllä.

Monta vuosikymmentä Heladon suku hallitsi Bodegan tilalla, mutta II maailman sodan jälkeen kaikki muuttui. Heladon suku menetti sodassa paljon miehiään eivätkä suvun naiset halunneet jatkaa tilan pitoa yksin. Niimpä viimeiset Heladon suvun jäsenet muuttivat pois rakkaalta kotitilaltaan. Tila jäi näin oman onnensa nojaan yli 50 vuodeksi, kunnes se lopulta päätettiin myydä. Ennen niin hyvin hoidetun tilan rakennukset olivat kuitenkin ränsistyneet ja viinitarhat pahasti villiintyneet.

Loppujen lopuksi tila myytiin minulle kohtalaisen halvalla. Ilmeisesti suvun jäsenet halusivat päästä eroon tilasta eivätkä liiemmin ajatelleet hintaa. Niimpä sitten aloin huolellisesti remontoida tilaa alkuperäiseen asuunsa, joskin tällä kertaa viinin kasvatus jäisikin taka-alalle. Tilan valtasivat tällä kertaa hevoset. Monta vuotta sain kunnostaa tilaa, mutta vaivan näkö kannatti. Nyt tilan entinen loistokkuus on palautettu, mutta enää tienvarren kyltissä ei roiku viinitila Bodegan nimi vaan ratsutila Escarchan.